Tekstit

Lasse Lehtonen ja etätyö

Kelan uusi pääjohtaja Lasse Lehtonen on hädin tuskin ehtinyt kunnolla asettua taloksi, kun hänen ympärilleen on jo rakentunut yksi syksyn puhutuimmista työelämäkeskusteluista etätyöstä, johtamisesta ja siitä, miten julkisen sektorin organisaatioita tulisi viedä eteenpäin murroksen keskellä. Tapaus on mielenkiintoinen, koska se kertoo jotain paljon laajempaa nykyisestä johtamiskulttuurista ja työyhteisöjen odotuksista. Suorapuheisuutta vaiko yksinvaltaa? Lehtosen profiili on selkeä, hän on suorapuheinen ja tuloshakuinen johtaja, joka on tottunut suuriin organisaatioihin ja tiukkoihin paineisiin. Hänen taustansa HUSin johdossa on muovannut hänestä muutoshakuisen toimijan, joka tietää että kovakin päätös pitää tehdä, jos näkee sen olevan pitkän aikavälin etu. Kelan etätyölinja on tästä hyvä esimerkki. Linjaukset eivät sinänsä ole radikaaleja, yksi toimistopäivä viikossa tai neljä kuukaudessa ei ole tiukka paluu läsnätyöhön, vaan pikemminkin hybridimallin minimi. Silti reaktio on ollut v...
Lähetä kommentti
Lue lisää
Tuottavuutta vai yhteisöllisyyttä Valtiovarainministeri Riikka Purra arvostelee etätyötä (HS 5.11) ja väittää sen laskevan tuottavuutta. Hänestä on ”naurettavaa” kutsua kiristykseksi vaatimusta yhdestä lähityöpäivästä viikossa, ja hänen mukaansa julkisella sektorilla etätyö ”vaikeuttaa asioiden hoitamista”. Sukelletaan hetkeksi pohtimaan sitä, millainen tuottavuuskäsitys Suomen valtiovarainministerillä on ja miksi se on pahasti jäänyt jälkeen ajasta. Purran liukuhihnatyöhön sijoittuvassa maailmassa tuottavuus tarkoittaa sitä, että ihmiset näkyvät, ovat tavoitettavissa ja paikalla. Se perustuu ajatukseen, että työ on tehokasta vain silloin, kun esimies tai kollega voi nähdä sen tapahtuvan. Tämä on valvontayhteiskunnan tuottavuuskäsitys aikakaudelta, jolloin työnjohtaja seisoi kellokortin vieressä ja työaikaa mitattiin minuutin tarkkuudella. Tällaista ajattelua ei voi soveltaa tietotyöhön, jossa tulos syntyy ajattelusta, keskittymisestä ja yhteistyöstä, ei niinkään työpaikan koordin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suomen surkeat johtajat?

Helsingin Sanomat julkaisi laajan jutun suomalaisjohtajien väitetystä surkeudesta. Otsikot huutavat, että Suomesta puuttuu kyvykkäitä yrityspomoja, ja asiantuntijoiden mukaan se on jopa fakta. Mutta onko asia todella näin yksinkertainen? On totta, että Suomen talous polkee paikallaan, on polkenut jo 20 vuotta. Tuottavuuskehitys on heikkoa, ja yritysten uudistuminen ontuu. Siitä voi osaltaan syyttää johtamista. Jos katse pysyy kvartaalissa, eivätkä investoinnit kanna tulevaisuuteen, jää kehitys väistämättä torsoksi. Tässä mielessä professori Marko Kohtamäen ja strategisti Eero Vassisen kritiikki on paikallaan. Mutta väite, että Suomesta yksinkertaisesti puuttuu kyvykkäitä johtajia, on rohkea väite. Professori Mika Maliranta muistuttaa, että suomalaisjohtaminen on kansainvälisessä vertailussa korkeatasoista, ja esimerkiksi työhyvinvoinnin osalta olemme aivan kärkimaiden joukossa. Jos suomalaisyritysten kasvu tökkii, eikö syitä pidä etsiä myös muualta: omistajien tavoitteista, toimialara...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Egomaanikko vai suurmies?

Donald Trumpin poliittinen ja julkinen olemus rakentuu vahvasti tunnustuksen tavoittelun ympärille. Ei vain tavallisen poliittisen hyväksynnän, vaan näkyvän, nimettyjen palkintojen ja kunniamainintojen muodossa saadun tunnustuksen. Tämä piirre on noussut esiin toistuvasti hänen urallaan: hän on avoimesti ihmetellyt, miksi ei ole saanut Nobelin rauhanpalkintoa, vaatinut kunniaa talouden nousukaudesta ja työllisyysluvuista, ja toistanut ansioitaan tavalla, joka usein ohittaa muiden panoksen tai monimutkaisemmat taustatekijät. Trumpin tapa hakea tunnustusta ei ole pelkkä egon suojaava refleksi, vaan myös tietoinen strategia. Hän ymmärtää, että politiikassa, ja aivan erityisesti populistisessa politiikassa, imago on yhtä tärkeää kuin todellinen saavutusten lista. Kun oma kertomus toistetaan riittävän monta kertaa, siitä voi tulla totuus niille, jotka haluavat siihen uskoa. Näin hänen henkilökohtainen tunnustuksen nälkänsä yhdistyy laajempaan propagandatekniseen logiikkaan. Trumpin pakk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Etätyön ongelma ei ole etätyö. Se on huono johtaminen. Ja sen aika on ohi – halusimme tai emme

Heikki Kaunisto kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (8.7.) etätyön johtamisen olevan vielä lapsenkengissä. Hän on oikeassa, mutta kirjoitus jäi pintapuoliseksi. Etätyön “ongelmat” eivät nimittäin johdu työn tekemisen sijainnista vaan siitä, että johtaminen ei ole pysynyt kehityksen perässä. Ja monessa työpaikassa se on ollut retuperällä jo kauan ennen pandemiaa. Etätyö on tehnyt näkyväksi sen, minkä moni työntekijä on jo pitkään tiennyt: organisaatioiden luottamuksen taso on onnettoman matala, tavoitteet ovat epäselviä ja viestintä on hajanaista. Kun pomo ei enää näe alaistaan koneen ääressä, tulee paniikki. Missä hän on? Tekikö hän mitään tänään? Pitäisikö asentaa valvontaohjelmisto? Tämä ei ole johtamista. Se on epäluottamukseen perustuvaa kontrollifetisismiä, jota peitetään kauniilla puheilla “tuottavuudesta” ja “yhteisöllisyydestä”. Kontrollin tilalle tarvitaan luottamusta ja osaamista Kaunisto kirjoittaa osuvasti, että hybridityö on tehokkain malli ja että Suomi voi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tulosvastuu vai arvovastuu

Johtajuudesta puhuttaessa esiin nousee lähes aina sana tulosvastuu. Johtajan tehtävä on saada aikaan tuloksia: mitattavia, vertailtavia, konkreettisia. Työelämässä se tarkoittaa budjetin pitämistä, tavoitteiden saavuttamista, tehokkuutta. Politiikassa se tarkoittaa vaikutuksia yhteiskuntaan, uudistuksia, ratkaisuja. Mutta onko tulos kaikki? Tätä huomaan pohtivani nyt, kun luen uutisia erilaisista teknisistä vaaliliitoista, joita Lapissakin syntyy kuin sieniä sateella. Tulosta tulee, mutta noudatettiinko arvoja? Mielestäni meidän pitäisi puhua enemmän arvovastuusta. Se ei näy exceleissä, mutta sen puuttuminen näkyy jokaisessa kohtaamisessa, päätöksessä ja puheessa. Arvovastuu tarkoittaa sitoutumista siihen, mitä pidämme oikeana. Siihen, miten toimimme, kun kukaan ei katso. Siihen, millaisen kulttuurin johtaja rakentaa. Työelämässä johtaja voi saavuttaa tavoitteet, mutta menettää ihmisten luottamuksen. Politiikassa voi viedä läpi lainsäädäntöä tai luoda voittavia koalitioita, mutta sa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun ei vain kiinnnosta

”Pystyisin kyllä tekemään enemmän, paremmin ja tehokkaammin, mutta kun ei kiinnosta.” Näin sanoi tuotantoinsinööri Janne Helsingin Sanomien haastattelussa . Hän tekee työnsä, mutta vain sen mitä on pakko. Hän ei vihaa työtään, mutta ei myöskään saa siitä mitään. Ei motivaatiota, ei palautetta, ei merkitystä. Niinpä hän käyttää osan työpäivästään Facebook-videoihin. Kerron salaisuuden: Janne ei ole poikkeus. Hän on yksi niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka eivät ole virallisesti huonoja työntekijöitä, mutta jotka ovat henkisesti jo lähteneet. He tekevät, mitä pitää mutta eivät yhtään enempää. Tiedätkö sinä, montako Jannea sinun työyhteisössäsi on? Et ehkä haluakaan tietää. Janne ei ole häiriötekijä, vaan oire. Oire siitä, että työelämä ei enää motivoi tavalla, jolla sen pitäisi. Johtajalle Janne on peili. Hän kertoo, mitä tapahtuu, kun työn merkitys katoaa ja se korvataan suorituksella. Kun työstä tehdään kontrollin ja täsmällisyyden harjoitus, ei yhteisen tavoitteen ra...
Lähetä kommentti
Lue lisää