Hajatuksia

Tänään oli suuri ilo käydä juhlistamassa vastavalmistuneita ylioppilaita. Aivan ihanaa on tavata täynnä intoa ja elinvoimaa sekä odotuksia olevia nuoria! Kovinkaan moni tapaamani nuori ei haaveillut johtamisesta. Jäin vähän pohtimaan että miksei? Johtajuus voi tuntua kaukaiselta, joltakin joka vaatii vuosien kokemusta ja oikean paikan organisaatiokaaviossa. Mutta todellisuudessa johtajuus alkaa paljon aiemmin. Johtaminen ei ole asemaa, vaan vaikuttamista. Se näkyy siitä, miten kohtaat toiset, miten otat vastuuta ja miten suhtaudut omaan kasvuusi. Alla viisi ajatusta vastavalmistuneelle, joka mielii johtaa – tavalla tai toisella. 1. Älä odota valtaa – toimi aloitteellisesti Moni kuvittelee, että johtaminen alkaa siitä, kun joku antaa siihen luvan. Todellisuudessa se alkaa siitä, kun näet epäkohdan ja toimit. Kun viet asiaa eteenpäin ilman että joku käski. Kun saat muut mukaan siksi, että ideasi kantaa. Aloitteellisuus on johtajuuden ensiaskeleita. 2. Kuuntele enemmän kuin puhut I...

Voiko johtaa ilman muodollista valta-asemaa?  Työelämässä tähän on jo vastattu: voi ja täytyy. Politiikassa vastausta etsitään yhä. Perinteisesti johtajuus on ymmärretty muodollisen aseman kautta. On oltava titteli, paikka organisaatiokaaviossa, mandaatti. Tämä malli on kuitenkin jo aikaa sitten hapantunut, yhä useammin johtamista tehdään ilman suoraa esihenkilöasemaa. Vaikutetaan ilman komentoa, neuvotellaan ilman pakkoa, innostetaan ilman alistamista. Politiikassa muodollinen valta on edelleen kova valuutta. Valtuutetulla on puheoikeus, puheenjohtajalla on nuija, ministerillä virkakoneisto. Mutta myöskään politiikassa pelkkä muodollinen asema ei takaa vaikutusvaltaa. Moderni poliittinen johtaja osaa rakentaa verkostoja, kuunnella kenttää, perustella näkemyksensä niin, että ne kantavat yli puoluerajojen ja ajattelutapojen. Tällainen johtajuus ilman formalia valtaa näkyy erityisesti politiikan arjessa: lautakunnissa, valtuustoryhmissä, viranhaltijoiden ja päättäjien välisissä suhte...

Viimeisen kahden viikon aikana olen joutunut pohtimaan tunneälyn merkitystä johtamisessa. Erityisesti tähän olen törmännyt tilanteissa, joissa minusta on näyttänyt siltä, että tunneäly on ollut hukassa ja tilanne siksi eskaloitunut tai ei muuten ole edennyt toivotusti. Tilanteissa on ollut kyse jo lähtökohtaisesti ristiriitaisesta tilanteesta, nollasummapelistä, jossa toisen voitto merkitsee toisen tappiota. Johtajuudesta puhuttaessa keskitytään usein asioihin: tavoitteisiin, tuloksiin, rakenteisiin, resursseihin. Erityisesti politiikassa johtajuus mielletään helposti asiakysymysten hallinnaksi ja pelin peluuksi. Mutta entä jos johtajuuden todellinen supervoima onkin jotain muuta? Työelämässä tunneäly on noussut keskeiseksi johtajan ominaisuudeksi. Hyvä johtaja tunnistaa oman ja muiden tunnetilan, kuuntelee aidosti ja osaa reagoida empaattisesti tilanteisiin. Tämä ei ole pehmeyttä vaan kovaa ydintä: tunneäly on keskeinen taito, jolla rakennetaan luottamusta, yhteisöä ja sitoutumista. S...

Viime viikkoina huomaan pohtineeni sitä, onko poliittisella johtajuudella ja työelämässä tapahtuvalla johtamisella eroa.  Johtajuus tarkoittaa yhä harvemmin asemaa ja yhä useammin vaikutusta. Tämä kehitys näkyy sekä työelämässä että politiikassa, mutta eri tavoin. Poliittinen johtaminen ja työyhteisöjen arjen johtaminen ovat perinteisesti erillisiä maailmoja. Toinen tapahtuu julkisuudessa, toinen sisäisessä organisaatiossa. Toinen perustuu vaalitulokseen, toinen nimitykseen. Mutta mitä tapahtuu, kun johtajuutta aletaan mitata muilla mittareilla kuin muodollisella valtakirjalla? Työelämässä hyvä johtaja ei enää lepää asemansa varassa. Esihenkilö, joka luottaa pelkkään organisaatiokaavioon tai titteleihin, huomaa nopeasti jäävänsä yksin. Nykyisessä työympäristössä vaikutusvalta ansaitaan luottamuksella, kuuntelemisella ja kyvyllä innostaa. Myös johtajuuden ja asiantuntijuuden välinen raja on hämärtynyt: yhä useammin johdetaan ilman muodollista asemaa. Politiikassa tilanne on toisenla...