Johtaja potentiaalin kasvattajana
Tekniikka ja Talous -lehdessä oli pari päivää sitten haastateltu professori Liisa Välikangasta. Artikkelissa Välikangas avasi mielestäni pelottavan näkymän tulevaisuuteen kertomalla, että päivittäisen johtamisen käytännöt siirtyvät algoritmien vastuulle. Sinällään Välikangas kertoo jo moneen kertaan kuullusta muutoksen nopeuden lisääntymisestä, mutta pelottavan visiosta tekee se, että Välikangas pitää selvänä, että ihmisjohtaja ei tuossa kisassa pärjää. Tulevaisuudessa algoritmit ennustavat tulevaa ja sopeuttavat toimintaa sen mukaisesti paljon nopeammin ja laadukkaammin kuin ihmisen on mahdollista.
Jos Välikankaan tulevaisuuden työelämässä enää ylipäätään olisi tilaa ihmisille työntekijöinä ja johtajina, hän kuitenkin näkee, että tiimien itseohjautuvuus ja verkostomainen työn teko ovat edelleen tärkeitä tekijöitä. Ainakin niin tulkitsen kirjoitusta. Välikangas kannustaa out-of-the-box ajatteluun ja siihen, että tavoitteet voi ja pitää antaa saavuttaa eri tavoilla ja että juuri tuo eri tavoilla tekeminen on arvokasta ja antaa mahdollisuuden nähdä muutoksen ilman pakkoa.
Artikkeli johti taas siihen, että aloin pohtia, millainen johtajan ammatti tulevaisuudessa sitten on? Operatiivinen johtaminen voidaan antaa tekoälyn ja algoritmien hoidettavaksi, mutta jäljelle jää käsittääkseni kuitenkin se kaikkein tärkein eli ihmisten johtaminen ja leadership-taidot. Vaikka tekoäly voittaisikin ihmisen loogista päättelyä vaativissa tehtävissä, tunneälyyn ne eivät varmaankaan ihan heti pysty. Silloin tulevaisuuden johtaja tekee (mitä hänen pitäisi kyllä nytkin tehdä) työtään luomalla työlle merkityksen. Jos koneet muuttavatkin budjetteja ja päivittävät myyntiennusteita ja rahavirtalaskelmia reaaliaikaisesti, jää ihmisjohtajalle kuitenkin motivointi silloin kun koneet muuttavat operatiivista toimintaa. Keskeiseen rooliin nousee siis se, miten kunkin tiimin ja tiiviisti verkostoituneiden tiimien muodostamien työyhteisöjen paras potentiaali saadaan esiin.
Selvältä näyttää, että esimieheltä vaadittavat managerointitaidot vaipuvat pikkuhiljaa taustalle ja ihmisten johtamistaidot nousevat parrasvaloihin. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Jos Välikankaan tulevaisuuden työelämässä enää ylipäätään olisi tilaa ihmisille työntekijöinä ja johtajina, hän kuitenkin näkee, että tiimien itseohjautuvuus ja verkostomainen työn teko ovat edelleen tärkeitä tekijöitä. Ainakin niin tulkitsen kirjoitusta. Välikangas kannustaa out-of-the-box ajatteluun ja siihen, että tavoitteet voi ja pitää antaa saavuttaa eri tavoilla ja että juuri tuo eri tavoilla tekeminen on arvokasta ja antaa mahdollisuuden nähdä muutoksen ilman pakkoa.
Artikkeli johti taas siihen, että aloin pohtia, millainen johtajan ammatti tulevaisuudessa sitten on? Operatiivinen johtaminen voidaan antaa tekoälyn ja algoritmien hoidettavaksi, mutta jäljelle jää käsittääkseni kuitenkin se kaikkein tärkein eli ihmisten johtaminen ja leadership-taidot. Vaikka tekoäly voittaisikin ihmisen loogista päättelyä vaativissa tehtävissä, tunneälyyn ne eivät varmaankaan ihan heti pysty. Silloin tulevaisuuden johtaja tekee (mitä hänen pitäisi kyllä nytkin tehdä) työtään luomalla työlle merkityksen. Jos koneet muuttavatkin budjetteja ja päivittävät myyntiennusteita ja rahavirtalaskelmia reaaliaikaisesti, jää ihmisjohtajalle kuitenkin motivointi silloin kun koneet muuttavat operatiivista toimintaa. Keskeiseen rooliin nousee siis se, miten kunkin tiimin ja tiiviisti verkostoituneiden tiimien muodostamien työyhteisöjen paras potentiaali saadaan esiin.
Selvältä näyttää, että esimieheltä vaadittavat managerointitaidot vaipuvat pikkuhiljaa taustalle ja ihmisten johtamistaidot nousevat parrasvaloihin. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti