Hajatuksia

Kelan uusi pääjohtaja Lasse Lehtonen on hädin tuskin ehtinyt kunnolla asettua taloksi, kun hänen ympärilleen on jo rakentunut yksi syksyn puhutuimmista työelämäkeskusteluista etätyöstä, johtamisesta ja siitä, miten julkisen sektorin organisaatioita tulisi viedä eteenpäin murroksen keskellä. Tapaus on mielenkiintoinen, koska se kertoo jotain paljon laajempaa nykyisestä johtamiskulttuurista ja työyhteisöjen odotuksista. Suorapuheisuutta vaiko yksinvaltaa? Lehtosen profiili on selkeä, hän on suorapuheinen ja tuloshakuinen johtaja, joka on tottunut suuriin organisaatioihin ja tiukkoihin paineisiin. Hänen taustansa HUSin johdossa on muovannut hänestä muutoshakuisen toimijan, joka tietää että kovakin päätös pitää tehdä, jos näkee sen olevan pitkän aikavälin etu. Kelan etätyölinja on tästä hyvä esimerkki. Linjaukset eivät sinänsä ole radikaaleja, yksi toimistopäivä viikossa tai neljä kuukaudessa ei ole tiukka paluu läsnätyöhön, vaan pikemminkin hybridimallin minimi. Silti reaktio on ollut v...

Tuottavuutta vai yhteisöllisyyttä Valtiovarainministeri Riikka Purra arvostelee etätyötä (HS 5.11) ja väittää sen laskevan tuottavuutta. Hänestä on ”naurettavaa” kutsua kiristykseksi vaatimusta yhdestä lähityöpäivästä viikossa, ja hänen mukaansa julkisella sektorilla etätyö ”vaikeuttaa asioiden hoitamista”. Sukelletaan hetkeksi pohtimaan sitä, millainen tuottavuuskäsitys Suomen valtiovarainministerillä on ja miksi se on pahasti jäänyt jälkeen ajasta. Purran liukuhihnatyöhön sijoittuvassa maailmassa tuottavuus tarkoittaa sitä, että ihmiset näkyvät, ovat tavoitettavissa ja paikalla. Se perustuu ajatukseen, että työ on tehokasta vain silloin, kun esimies tai kollega voi nähdä sen tapahtuvan. Tämä on valvontayhteiskunnan tuottavuuskäsitys aikakaudelta, jolloin työnjohtaja seisoi kellokortin vieressä ja työaikaa mitattiin minuutin tarkkuudella. Tällaista ajattelua ei voi soveltaa tietotyöhön, jossa tulos syntyy ajattelusta, keskittymisestä ja yhteistyöstä, ei niinkään työpaikan koordin...